Kuinka suuri voikaan olla kynnys oman blogin perustamiseen? Olen harkinnut asiaa jo tovin, jos toisenkin, mutta asia on aina siirtynyt kauemmaksi ja kauemmaksi. Erityisen vaikealta tuntuu aloittaminen. Tosissaan homma meinasi alkaa syksyn ylioppilaskokeiden aikana, kun verukkeiden keksimisen mestarina, blogista oli tulla "vaihtoehtoinen ajankäyttötapa" ylioppilaskirjojen sijasta. Tässä tämä nyt on. Nöyrästi täytyy tänne blogien maailmaan sukeltaa.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Muutama fakta minusta: Olen naispuolinen abiturientti pääkaupunkiseudulta. Suurin syy miksi haluan sysätä ajatuksiani bittimaailman syövereihin on ajatusten vaihtokanavien puute. Ajattelevia keskustelukumppaneita löytyy, mutta kaikesta mistä syttyy mielipiteitä ja jutun juurta, ei kerta kaikkiaan kerkiä ottaa puheenaiheeksi. Enkä välttämättä usko, että ruuhka bussissa vieressä istuva keski-ikäinen Päivi on kovin innoissaan, jos pyydän häntä keskustelemaan kanssani mielipiteestä uusimmasta Åsne Seierstadin teoksesta saati tuulivoiman hyötysuhteesta. Toisaalta enpä ole ennen kokeillut ventovieraille puhumista. Koitetaanpa ensin kuitenkin tätä "julkista virtuaalipäiväkirjaa".

Mistä minä pidän ja mitä on siis mahdollisesti odotettavissa kirjoituksissani?  Suuri rakkauteni on teatteri. Teatteritaiteen tuntijana voin sanoa itseni täydeksi ummikoksi. Juuri tiedän Romeon ja Julian, sekä Nukkekodin höystettynä Lokilla ja muutaman muun äidinkielen tunneilla eteeni sysätyn teoksen. Vielä harvemman olen nähnyt esitettynä. En voi siis kutsua itseäni kulturelliksi teatteritaiteen tuntijaksi. Rakkauteni teatteriin kohdistuukin itseilmaisuun. Teatteri antaa vapauden olla kuka tahansa ja missä tahansa. Teatterilavalla voit laittaa itsesi naurunalaiseksi, sanoa asioita mitä et pystyisi sanomaan tavallisessa elämässä ja nauttia kiusaantumatta huomiosta kaikkien katseiden kohteena.

Tärkeitä asioita minulle on myös erityisesti musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Yhteiskunnalliset aiheet, kuten median ja politiikan seuraaminen ovat minulle tärkeitä asioita ja asioita jotka saavan pulssini kiihdyksiin.  Aivan, kuulostan varhaismuumiolta. Vapaa-aikani käytän myös urheiluun, mutta aihe on minusta sen verran yksinkertainen, että ei siitä pitkää jutun juurta saa.